† Naapurin mummu ♥

Ilmoitusluontoisena asiana, että blogiin ei tämän viikon arkipäivien aikana tule, kuin maksimissaan 2 postausta, sillä mulla on menossa koeviikko koulussa ja nyt tosiaan täytyy lukea, kun olin niin paljon pois. Yksi postaus on ainakin, mikä pitää ennen viikonloppua tehdä ja pieniä päivityksiä voi tulla, katsotaan.

Saa kyllä nähdä miten lukeminen onnistuu, kun flunssa ei hellitä. Tämänpäiväinen mekossa kuljeskelu ei kyllä auttanut asiaa..

Syy miksi flunssaisena mekossa kuljin ulkona oli se, että tänään kävimme saattamassa naapurimme haudan lepoon.

Vaikka hän olikin "pelkkä" naapuri, oli hänellä suuri merkitys elämässäni ja nuoruudessani. Naapurin mummu tai Anna-mummu, oli minulle kuin toinen isoäiti, niin sanottu "varamummu", oman biologisen mummoni asuessa kaukana.

Annan muistan erittäin mukavana, huolehtivana ja "isoäitimäisenä". Lisäksi hän oli huumorintajuinen ja erittäin lempeä.

Ollessani esikoulussa ja ala-asteen 1-2. luokilla Anna huolehti, että pääsin koulun jälkeen sisälle kotiin, kun ketään ei ollut kotona. Hänen luokseen saatoin mennä turvaan ukkoselta, kun pelotti (pelkäsin pienenä hirmuisesti ukkosta) ja hän lohdutti kertomalla, että ei ole mitään hätää ja että ukkonen ei luoksemme pääse. Hänen luoksensa juoksin äkkiä, kun vaatenaulakko kaatui päälleni ja hän antoi minulle lohdutukseksi omenan ja tapaus unohtui heti. Hänen luonaan kävimme useasti ympäri vuoden, erityisesti jouluiset riisipuuro ja rusinasoppa-hetket ovat jääneet mieleen.

Täällä pohjan tähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.

Annan luota muistan kiiltäväpuisen kiikkutuolin, jonka pehmusteena oli värikäs, itsekudottu ryijy ja jonka kyytiin en ensin uskaltanut mennä, kun pelkäsin että tuoli keikkaa yli. Anna piti ensimmäisellä kerralla kiikusta kiinni, jotta uskaltaisin olla siinä. Myöhemmin aina mennessämme naapuriin, ryntäsin ensimmäisenä tähän kiikkutuoliin, jossa Anna oli ennen tuloa istunut ja katsellut tv:tä.

Muistan ne metallipurkista saamani kovat, mutta herkulliset hedelmäkarkit. Muistan tv:n, jota ympäröi suuri, tummanruskea tamminen kirjahylly, jonka jokainen hylly oli täynnä kirjoja ja kuvia. Monet kirjat tuli selattua lävitse monia kertoja, samalla tv:tä katsellen. 

Muistan talosta jokaisen huoneen, miltä ne näyttivät silloin. Muistan leveän sängyn, jota peitti kova, mutta samalla pehmeä vaaleanvihreä, hieman harmaaseen taittava päiväpeitto, jonka loppupäässä oli valkoinen reunus ja hapsut.

Muistan miten leikin ympäri eteisen ja makuuhuoneen lattioita pienillä leludinosauruksillani. Leikkien jälkeen sain limsaa ja pullaa. Muistan portailta kaksi korituolia ja yhden katosta riippuvan nojatuolin, joka oli yksi lempipaikkani naapurissa. Korissa saattoi istua ja haistella kukkien tuoksua portailla ja katsella lintujen lentoa kesäisin.

Muistan Annan äänen täydellisesti. Lempeä ääni, jota mielellään kuuntelee.

20.3.2013 Anna nukkui pois, 93-vuotiaana. Hänen muistinsa oli viimeiset vuodet ollut hyvin heikko, asiat unohtuivat herkästi ja puhe oli epäselvää. Lisäksi hän sairasti viimeisinä aikoinaan paljon. Loppuun asti hän kumminkin asui kotonaan, täällä Punkalaitumen Jalasjoella. Viimeisenä parina kuukautena hän kävi muutamana päivänä viikossa vanhainkodilla yöpymässä, mutta palasi aina takaisin kotiin. Maaliskuun loppupuolella loppuivat hänen viimeisetkin, pitkään kestäneet voimansa ja hän nukkui ikiuneen. 

Näin Taivaan Isä päätti sen, sydämen lyönnin viimeisen. Hän kotiin kutsui väsyneen, onneen ja rauhaan iäiseen.

Enää en näe Annaa kiikkumassa kiikkustuolissaan Aino-tossut jalassaan, enkä näe häntä kastelemassa kukkia portaikolla. Enää ei ole mahdollista saada hänen tekemäänsä riisipuuroa ja rusinasoppaa jouluaattona. Enää en kuule hänen pehmeää ääntään, hänen lukiessaan satua minulle. Enää ei syty valo makuuhuoneeseen aamulla kello seitsemän, eikä verhoa vedetä iltaisin alas. Naapurin mummo ei ole enää täällä kanssamme. 

Nyt hän saa levätä onnellisena, takanaan pitkä ja kunniakas elämä. Hän saa suojella läheisiään pilven reunalta ja elää muistoissamme. Tänään oli aika sanoa haikeat hyvästit, mutta voin olla varma, että pääsen tapaamaan hänet vielä joskus ♥

Ota hänet vastaan suuri pyhä Jumala.

Ota hänet vastaan,

kaipaavia lohduta.

Ota hänet vastaan,

taivaan kotiin avaraan.

Ota hänet vastaan

iloon loppumattomaan.

Annaa, naapurin mummua lämmöllä ja rakkaudella muistellen. Nyt saat levätä ikiunessa, nuku hyvin. Ikävä on kova ♥