Dark Mark: Close to lose it all

Anteeksi taas tämä kirjoitustauko. Inspiraatio kirjoitella on jossain syvällä maankuoren sisällä ja muutenkin fiilis on hieman kurja.

Viime viikon maanantaina kävin Koskikeskuksessa ortopedilla ja röntgenissä tuon lonkan takia.
Röntgenissä kuvattiiin lonkka, lantio ja polvi, mutta mistään ei murtumia onneksi löytynyt. Ortopedin mukaan luut ja jänteet saivat niin kovan iskun pudotuksessa, että lonkka kipuilee sen takia. Sain viikon ajaksi lääkkeen mikä helpotti kipua. Lisäksi sain liikuntakiellon vielä kahdeksi viikoksi.

---

Suurin syy, miksi en ole päivittänyt on ollut juuri inspiraation puute ja stressi.

Aloitin viime viikon maanantaina kolmoistutkinnon lukiojakson. Stressasin jo pari viikkoa ennen lukion alkua ja stressaan vieläkin.

Heti ensimmäisen päivän aikana oli "ei tää oo miu paikka"-fiilis, joka on nyt jatkunut tähän päivään asti.
Jokainen tunti on jonkinsorttista tuskaa/kidutusta istua lukiossa, kun voisin olla amiksessa: paikassa johon kuulun. Amiksessa ensimmäisen tunnin jälkeen oli sellainen olotila, että olen löytänyt sen miun paikan.

Ammatillisilla jaksoilla joudun heräämään kuudelta. Lukiojaksoilla kahdeksalta.
Jokaisena lukiojakson aamuna on tehnyt mieli jäädä sänkyyn, vetää peitto pään yli ja nukkua.
Ammattijaksojen aikana on ollut tasan kerran tuo haluan jäädä nukkumaan fiilis, muuten olen herännyt joka aamuun innolla.

Innostus lukioon on täysi nolla. Vaikka olenkin ihan hyvä koulussa, en tunne lukiota omaksi paikakseni. Todennäköisesti tulen lopettamaan lukion tämän viikon jälkeen ja palaan pelkkään ammattikouluun.
Kun tiistaina kävin kääntymässä ammattikoululla, puhuin nopeaan puutyönopettajamme Eilan kanssa. Tänään (keskiviikkona) puhuin lukiolla sekä yhden opettajan, opon ja lukion rehtorin kanssa asiasta. Jokaisen kanssa puhuessa tulin siihen tulokseen, että lopettaminen on paras vaihtoehto. Asia on kuulemma sillä selvä ja syysloman jälkeen jatkan ammattikoulussa.
En halua käydä lukiossa, koska miulla ei ole mitään innostusta sitä paikkaa kohtaan, enkä viitsi käydä koulua pakkopullana, kun ei siitä opiskelusta mitään tule.

Jollekin herää kysymys; miksi menit lukioon?

Lukioon meno oli lähinnä äitini vaatimus. Koska olin kiitettävän oppilas yläasteella, oli äidin mielestä täysin selvää että lähden lukion. Kun kerroin, että hain ammattikouluun, syttyi pieni maailmansota. Ehdotin rauhan saamiseksi tuota ammattilukiota ja se kuulostikin ihan hyvältä vaihtoehdolta. Mutta sitä se ei minun kohdalla ole.

Nyt haluan vain päästä opiskelemaan alaa mikä minua kiinnostaa. Haluan valmistua kolmen vuoden päästä lavasterakentajaksi yhdessä tämän luokan kanssa.

Haluan vielä kiittää kahta ihmistä joille olen saanut purkaa tätä stressiäni ja ärsytystä. Kiitos Sanna ja Annika ♥ En pysty kuvailemaan kuinka tärkeetä on kun olen saanut purkaa teille tätä olotilaa ja olette molemmat kuunnelleet ja auttaneet. Rakastan teitä kumpaakin ♥