28 # Ratsastushistoriani

Tämä postaus piti kirjoittaa jo torstaina, mutta laiska kirjoittaja kun olen, siirsin sen tälle päivälle. Ajattelin nyt kirjoittaa ja kertoa ratsastus/hevoshistoriani.

alotin jo pienenä (: enks oo ollukki söpö?

Palataan ajassa noin kahdeksan vuotta taaksepäin.


Halusin 8-vuotiaana aloittaa jonkun uuden harrastuksen ja erään kaverini harrastaessa ratsastusta, halusi meikäläinenkin jatkaa tätä harrastusta. Olin tuossa vaiheessa käynyt jo alkeiskurssin ja osasin ratsastaa jotenkin.

Mallorcalla pääsin ratsastamaan maastoon, Jemen hevosella

Kaiken lisäksi olin tietenkin lukenut kaikki mahdolliset hevosopukset, lehdet ja kirjat läpi, joten pientä hajua löytyi miten toimia. Äiti varasikin sitten tunnin Tuorin Ratsutilalle. Kaverin kanssa menin sitten tunnille ja tuon tunnin menin Brynaur Cadi nimisellä Welsh cob-tammalla. Tuon tunnin jälkeen halusinkin jatkaa ratsastusta ja sain paikan samalta tunnilta kuin kaveri. Välillä vaihdoin ryhmää tason noustessa ja ratsastustaitoni koheni. Suoritin myös Ratsastuksen C-merkin, jonka kouluosuuden menin vuonohevosruuna Kasperilla ja esteosan Tarpan, tutummin Tarzan nimisellä ruunalla.

Tuorilla sain myös ensimmäisen hoitohevoseni, eestinhevosruuna Tollin. Tolli oli ihana ja ennenkaikkea kiltti ruuna, jonka kanssa kisasin myös ensimmäiset estekisani! Kisat tosin menivät metsään, unohdin radan ja hyppäsin väärän esteen, mutta ensimmäinen kerta meni firman piikkiin, eiks je?
Jouduin runsaan vuoden jälkeen lopettamaan Tollin hoidon, kun ruuna jäi pois tuntitoiminnasta. Olin tästä tietenkin hirmu surullinen, mutta sain tilalle toisen hoidokin. Tällä kertaa kyseessä oli shetlanninponiruuna Fantas After Eight eli Aten. Atte oli vasta tallille saapunut pieni ja pippurinen poni, johon kiinnyin nopeasti. Aten kanssa   koin myös muutamia tippumisia ja iskuja, ponin mm. purressa minua ja potkaistessa polveen.
Aten lisäksi sain hoidokikseni eestinhevosruuna Reketin, tutummin Repen. Repe oli laiskanpulsea poni, joka oli kiltti kuin mikä. Näitä kahta ruunaa hoidin noin vuoden ja koin paljon iloa näiden kahden kaviollisen kanssa.

Tuorilla kilpailin muutamaan otteeseen ja olin mukana HSR Minicupissa. Tästä cupista mulla on kaksi pokaalia, vuoden 2008 ja 2009 pokaalit.

reunimmaiset on HSR cupin palkinnot, keskimmäinen Liitokavio Nuoret Cup 2011 voittopalkinto.

Vuonna 2009 kuulin että lähellemme tulee ratsastuskoulu. Pyysin äitiäni varaamaan tunnin tuonne, koska halusin tutustua myös tähän talliin. Talli oli nimeltää Kivistön Talli ja ensimmäisellä tunnilla menin lämminveritamma Staccatolla, eli Takulla. Kun tunnin jälkeen pääsin kotiin, sanoin äidille, että haluan uudestaan tuolle tallille. Varattiin toinen tunti ja tällä tunnilla pääsin maastoilemaan Takulla.

lv-t. Staccato "Takku" R.I.P

Ratsastin muutaman irtotunnin Kivistössä, jonka jälkeen oli tehtävä päätös, jatkanko Tuorilla vai aloitan vakitunnit Kivistössä. Päätin muuttaa ratsastuspaikakseni Kivistön, olihan talli lähellä ja itse pidin Miran opetuksesta enemmän, vaikka ei Tuorin opettajan opetuksessa mitään vikaa ollut. Kivistössä oli myös pienemmät ryhmäkoot, joten ratsastaja sai enemmän huomiota tunnilla.

meikä ja shetlanninponitamma Melissa, kesä 2009

Jatkoin siis ratsastamista Kivistössä ja siellä tapasin myös tämän hetkisen ystäväni, Sannan. Sannan kanssa poljettiin monet kerrat kesän aikana tallille ja takaisin kotiin, joskus jopa kolme kertaa päivässä (matkaahan oli meiltä noin 7 km.).

Sanna ja Takku

Sain myös Kivistöstä hoitohevosen, torinhannover-risteytystamma Fellan. Fellalla kilpailin myös muutamia kisoja. Kivistössä vietettiin Sannan kanssa monet päivät, aamusta iltaan. Oli hoitajille suunnattuja tapahtumia, hoitajaratsastuksia ym.

lv-t. Yneten kanssa sattui pieni koominen äksidentti

lv-t. Yneten kanssa kesäleirillä

Fella kumminkin myytiin ja tallille tuli tilalle suomenhevostamma Unelma-Jarru tai Unelma. Unelma oli suoraan sanottuna välillä ärsyttävä ja varsinainen sähläri. Tamma ei pysynyt paikallaan selkään menossa, eikä jarruja tuntunut löytyvän ollenkaan. Tamman kanssa opin kumminkin paljon ratsastuksesta.

Teimme myös Sannan kanssa aamu- ja iltatalleja. Sain kokemusta tallitöistä niin aamu ja iltatalleista, sairaan hevosen hoitamisesta ja erilaisten hevosten käsittelystä.
Eräänä aamuna kun olimme Sannan kanssa tekemässä aamutallia, sain tallin omistajalta Miralta viestin, että Unelma oli myynnissä. Tulin uutisesta surulliseksi ja vietinkin tamman kanssa paljon aikaa ratsain ja ainoastaan karsinassa istuen. Tiesin, että itkisin kun tamma lähtisi, mutta ymmärsin omistajan valinnan. Ei olisi järkeä pitää karsinapaikkaa hevoselle, joka ei toimi ratsastajilla, Unelma kun on enemmän yhden ratsastajan hevonen.

Pääsin ratsastamaan Unelmalla muutamia kertoja ilmaiseksi ja noilla kerroilla tuntui, että en halua luopua tammasta. Eräässä Miran pitämässä yksityisvalmennuksessa, Unelma tuntui unelmalta. Tamma jaksoi kerrankin odottaa ratsastajaansa ja ylimääräinen kaahotus jäi, sekä jarrut löytyi. Mira ehdotti tuolloin, että ottaisin tamman ylläpitoon tallille ja maksaisin karsinapaikan tallitöillä. Puhuin asiasta porukoilleni, mutta vastaus oli ei. Ja muutaman päivän päästä Unelma oli myyty.

Pidin pienen tauon tallilla olosta, sillä Unelman myynti otti koville. Pian tallilla järjestettiin uusi hoitajakokous, jonne suuntasin itku pinnassa. Tiesin, että en nää enää Unelmaa karsinassaan, mikä satutti.
Tallille oli tällä välin saapunut kaksi uutta ponia, gotlanninrussponi Liukkaan Antton "Aatu" ja saksalainen ratsuponitamma Lovely eli Helmi. Mira antoi minun valita ensin joku hevonen hoitohevoseksi ja ehdotin Helmiä. Kumminkin eräs toinen hoitaja halusi vaihtaa oman hoitoponinsa Helmiin. Jouduin siis luopumaan tamman hoitamisesta.

Tuossa vaiheessa tuntui, että lopetan koko hoitamisen, enkä halua ketään hoidettavaksi. Istuin Unelman entisessä karsinassa ja itkin ikävää. En ikinä olisi arvannut, että minkään hevosen menettäminen tuntuu näin pahalta, mutta olin väärässä. Mira tuli jossain vaiheessa juttelemaan kanssani ja lohdutti. Mira ehdotti, jos kokeilen hoitaa Takkua ja suostuin.

Hoidin Takkua noin kuukauden, jonka jälkeen Mira sanoi, että Helmi etsii hoitajaa. Edellinen hoitaja ei enää kuulemma halunnut hoitaa Helmiä, koska tamma huijasi varsinkin pieniä ihmisiä. Tästä edespäin aloin hoitamaan Helmiä.
Tämän kimon tamman kanssa olen kokenut paljon, olen kisannut sillä, hypännyt isoimman esteeni, maastoillut ja tehnyt vaikka mitä. Helmi auttoi minut yli Unelman lähdöstä ja pääsin taas nauttimaan hevosista.

Talvella sairastuin anemiaan, enkä jaksanut yhtään mitään. Sovimme Miran kanssa, että pidän taukoa siihen asti, kunnes anemia saataisiin kuriin ja piristyisin. Pidin taukoa noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen palasin hevosten pariin. Tauon aikana äitini kertoi eräästä ponista naapuripaikkakunnalla. Päätin lähteä katsomaan tammaa. Sieltä paljastui eestinhevostamma Rapsoodia, eli Rapsu. Rapsua käyn nykyään ratsastamassa ja olen tyytyväinen tammaan.

Hevosharrastus Kivistössä jatkui seuraavan kesän yli ja samalla kävin myös Rapsua katsomassa muutamaan otteeseen. Syksyllä ilmoitettiin, että Kivistö muuttaa Poriin ja Helmi lähti myös oikealle omistajalleen talveksi.

Talven kävin Rapsulla ja Prinssillä ratsastamassa. Keväällä entinen Kivistö, nykyinen Liitokavio muutti Harjavaltaan. Kesällä lähdin Rapsun omistajan ja hänen miesystävänsä kanssa katsomaan kisoja. Muutamissa kisoissa kävimme katselemassa ja Satu myi tavaroita Satueläimet tiimiltä. (varusteliike, joka myy englantilaisia ratsastustuotteita)

Syksyllä alkoi Liitkavio Cup, johon otin itse osaa Helmillä. Tammahan siis asuu kesät Liitokaviossa ja on talvet omistajallaan. Cup oli kolmeosainen ja jokaisesta kisasta sai pisteitä. Keräsimme Helmin kanssa yhteensä 8,5 pistettä ja tällä saatiin Liitokavio 2011 Nuorten Cup-voitto ja pokaali :)

Kisasin aina samalla Prinssillä ja muutama voitto ponin kanssa napattiin.

Matkan varrelle on mahtunut siis monenlaisia hevosia, jotkut ovat koskettaneet minua enemmän tai vähemmän. Kaikista rakkain hevonen minulle ikinä on ollut Unelma. Tamma opetti minulle eniten ratsastuksesta ja hevosista.

Muutamia kohtia, jotka jääneet mieleen hevosten kanssa toimiessa:

Ainut kerta jolloin olen hevosen puolesta pelännyt, oli hetki, jolloin Unelma oli tarhassa piehtaroidessaan sotkeutunut aitalankaan. Lanka oli kiertynyt tamman jalkojen ympäri, sekä hieman kaulaan. Unelmaa ei aluksi meinattu saada seisomaan, eikä lankoja irti. Pelkäsin että kaulan ympärillä oleva lanka kiertyy liian kireälle ja tukehduttaa tamman. Langat saatiin kumminkin irti ja tamma selvisi ilman suuria vammoja. Tosin jalkojen ympärille kiertyneet langat aiheuttivat häikkää jalkoihin, jonka takia Unelma oli jäykkä liikkeissään. Seuraavat päivät liikuttiin tamman kanssa rauhallisesti, tein 10-20 minuutin käyntipätkiä kentällä kahdestaan Unelman kanssa.

Kaksi suurinta tapaturmaa, jotka hevosten kanssa on tapahtunut, ovat käden murtuminen ja polven vamma. Polven vammautuminen tapahtui Tuorilla, kun suokkiruuna Valo säikähti jotain ja vasen polvi jäi hevosen ja seinän väliin. Polvi on kipeä ja liikkuessa lähtee joskus alta, sekä muljahtelee. Röntgenissä ja lääkärillä käyty, mutta mitään ei tuolta ole löydetty.
Käsi murtuin Kivistössä, kun tipuin Arska nimiseltä ponilta.

Marttilan Ramses "Arska". Poni, jolta tippuessani mursin käden.

Onnistumisen hetki oli kun Unelma toimi erinomaisesti, kuten aikaisemmin mainitsin. Mikään ei ole tuntunut paremmalta, kuin se että normaalisti kaahottava ja oikukas hevonen toimii ja malttaa odottaa.


Tässäpä tämä nyt pääpiirteittäin oli, kysymyksiä saa esittää jos joku kohta jäi epäselväksi!

Ja anteeksi tekstin mahdollinen sekavuus, varsinkin Unelman tekstin kohdalla, sillä tätä oli vaikea kirjoittaa ja tunteet nousivat pintaan, tammaa ajatellessa.

Postausehdotuksia otetaan myös vastaan!