Seuraava postaus tulee olemaan melko paljon pelkkää vuodatusta ja angstaamista. Jos ei kiinnosta, bye.
Nyt ensimmäisenä pahoittelut pienestä kirjoitustauosta. Ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa/jaksamusta kirjoitella.
Teksti voi olla joissain määrin sekavaa, pahoitteluni siitä.
Viimeiset kolme viikkoa on mennyt niin matalaliitoa että huhhu. Muutama viikko takaperin illalla sain aivan järkyttävät vatsakivut, joiden takia en pystynyt kunnolla liikkumaan. Yön aikana myös kuume nousi kivun rinnalle ja päätin jäädä suosiolla tiistaiksi kotiin. Tiistain makoilin vain sohvalla, katsellen kaiken turhimmat elokuvat ja tv-sarjat.
Keskiviikkoaamuna äiti pakotti kouluun, vaikka kipu oli vieläkin. Koulussa olo oli todella huono, ruokalassa tuntui että kuolen siihen paikkaan ja lähdinkin käymään terveydenhoitajalla. En saanut lupaa lähteä kotiin vaikka jalat ja kädet tärisi, huimasi, oli kylmä ja vatsaan sattui. Sinnittelin loppupäivän koulussa ja kotiin päästyäni rojahdin sohvalle. Äiti oli silloin käymässä Kylmäkoskella ja toi mulle Tokmannilta uudet kollarit vanhojen tilalle, Hopeanuoli mangan (oi kyllä, luen sarjaa..) viimeisen osan, sekä Pirates Of The Caribbean: Vierailla Vesillä dvd'n.
Torstaiaamuna kirosin äidille, että kouluun en ole menossa, olo oli vain pahentunut, kipu ei hellittänyt ja kuume tuli takaisin. Torstai ja perjantain olin myös kotona ja pysyin pystyssä särkylääkkeiden avulla.
Lauantaina riskeerasin terveyteni ja lähdin Harjavaltaan kisoihin, mikä oli kaikista tyhmin teko olon kannalta.
Sunnuntaina tuntui, että kuolen tähän. Oli missä tahansa asennossa, päällimmäisenä mielessä oli kipu. Kipu, kipu ja kipu.
Maanantaina lähdin kouluun, olo helpotti jo hieman, mutta kumminkin tuntui koko ajan. Tiistai-iltana sanoin äidille, että soittaa lääkärille ja varaa ajan. Keskiviikko aamuna sainkin ajan samalle päivälle.
Lääkärikäynti oli yhtä tyhjän kanssa. Lääkäri ei osannut sanoa mikä tää olisi, määräsi vain närästyslääkkeitä, sekä kipulääkkeitä. Keskiviikkoillan ja torstain menin kipulääkkeiden avulla.
Perjantaina meillä oli isäpuolen sukulaisen häät, joissa mun piti kuvata. Kuvasin sekä kirkossa ja juhlapaikalla, mutta ruuan jälkeen jouduin lähtemään pois, koska olo yltyi täydeksi helvetiksi. Oli kylmä, kaikki lihakset kramppasi, huimasi, eikä edes kipulääke tai 800 mg Burana auttanut.
Lauantain istuin kotona, peiton alla katsellen tv'tä, enkä tehnyt yhtään mitään.
Sunnuntaina käytiin sukulaisilla syömässä, missä olo oli kamala jälleen kerran. Äiti ei enää kylässä käynnin jälkeen uskaltanut pitää mua kotona, joten eikun kohti Vammalan Aluesairaalan Päivystystä.
Sairaalassa saatiin odotella kolme tuntia, ennenkuin lääkärille päästiin. Kello oli ilta kahdeksan, mua väsytti, olo oli järkyttävä, jokanen lihas oli jumissa ja kiree. Siellä odottaessa lääkärille pääsyä teki mieli vain heittäytyä lattialle ja itkeä, itkeä tää paska olo pois, vaikka tiesin, että itku ei tuohon auta. Olin itkenyt joka helvetin ilta, rukoillut helpostusta siihen kipuun, yrittänyt miettiä lämpimiä ja rakkaita asioita.
Olen nukkunut nämä viikot edesmenneen isosiskoni vanha nalle kainalossa, tunnen, että ainoastaan tuo vanha, rähjäinen nalle tuo turvaa ja lohtua. Tuo nalle oli sinä iltana mukana sairaalassa, ainoa tuki ja turva. Myös kahden rakkaani kuva oli mukana, isosiskoni Tarun ja mulle tärkeän henkilön kuva.
Lääkäri sitten tutki, kyseli, tutki ja kyseli. Kyseli kaikkia mahdolliset asiat, nukkumiset, syömiset, liikunnat, mielenterveydelliset asiat yms. Tuntui, että en pääse ikinä sieltä kotiin. Vihdoin lekuri kertoi tilanteen.
"Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joista kärsivän ihmisen ruokaily- ja/tai liikuntatavat vaikuttavat heidän terveyteensä haitallisesti."
Kyseessä ei ole anoreksia, buliamia, ortoreksia tai BED. Kyseessä oli lääkärin mukaan vain häiriintynyt kuva syömistä kohtaan, koska en liiku liikaa tai "häiriintyneen" oloisesti, enkä ole laihduttanut pakonomaisesti, tai omaa bulimian, ortoreksian tai anoreksian muitakaan oireita.
En ole hänen mukaansa vielä vakavasti alipainoinen, mutta menossa sitä kohti. Kivut vatsassa ja lihaksissa johtuivat siitä, että kun keho ei saa tarpeeksi ravintoa ja kroppa alkaa käyttää omia elementtejään ja lihaksia ravintona. Seuraava aste olisi se, että keho alkaisi "syödä" sydänlihasta ja tämä olisi hengenvaarallinen tila. Lievän masennuksen hän myös totesi, mutta lääkärin mukaan, masennus on vain oire syömishäiriölleni.
Vaihtoehtoja oli hänen mukaansa kaksi.
1. Joko jään sairaalaan tiputukseen ja he tarkkailevat syömistä ja liikkumista.
2. Saan lähteä kotiin, mutta joudun syömään 4-5 ateriaa päivässä ja pitämään tarkkaa ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa kahden viikon ajan.
Valitsin ehdottomasti kakkosvaihtoehdon. Tällä hetkellä kirjaan siis kaiken mitä syön ja kaiken mitä liikun (jopa kävelymatkat koulubussille tai postilaatikolle) ylös. Syön päivässä 4-5 ateriaa, joista 2 lämmintä ateriaa. Pyrin nukkumaan yössä vähintään 8 tuntia. Olen nyt karkkilakossa, näillä näkymiin jouluun asti.
Tällä hetkellä olo on helpottanut, kivut ovat hävinneet melkein kokonaan ja olen virkeämpi. Saan nukuttua yöni kunnolla, ilman kipulääkkeiden apua.
Viime tiistaina kävimme äidin kanssa uudestaan Vammalassa Sairaalassa labrassa, jossa otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, joiden tulokset saadaan ensi viikolla, seuraavalla lääkärikäynnillä.
Niiltä, joille olen valehdellut että olen vain flunssassa, haluan pyytää anteeksi. Niiltä joille olen ollut vittumainen haluan pyytää anteeksi.
Enempää en jaksa kirjoittaa, todennäköisesti huomenna kirjoittelen lisää, nyt lähden syömään ja nukkumaan.
Kiitos niille, jotka jaksoivat tämän lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti